Ensimmäinen blinikokeilu

Blinien suosio on aina ollut minulle eräänlainen arvoitus. Kyllähän niitä syödä voi, ja mäti + smetana + punasipuli on tietenkin klassinen yhdistelmä. Mutta ovatko ne niiiiiiiiin hyviä, että järjestäisin niiden kunniaksi blinibileet? No eivät. Ainakaan missään minun kohtaamassani muodossa.

Lähdin kuitenkin blinikokeiluun Hannan reseptillä, joka vaikutti lupaavalta. Blinitaikinaan lisättiin olutta, joka teoriassa kuulosti herkulliselta. Käytännössä, no... En ole suomalaisen oluen ystävä, ja käyttämämme Kukko-olut maistui turhan paljon taikinasta läpi. Voisin kuvitella, että toisella oluttyypillä tai oluettomalla reseptillä lopputulos olisi enemmän mieleeni, mutta enpä tiedä. Kyseinen bliniresepti maistui paremmalle puoliskolleni ihan sellaisenaan, joten ehkä minussa on jotain perustavanlaatuista vikaa.

Vastatkaapa siis te: olenko vain blinirajoittunut, vai enkö vain ole löytänyt omaan makuuni sopivaa reseptiä?

Kun katselin edessäni olevaa blinipinoa, aloin vihdoin myös päästä jyvälle blinijuhlista: syöntiapua!
Kahden blinin jälkeen olin jo aivan täynnä, enkä ollut maustakaan niin vakuuttunut, että olisin halunnut ahdata itseeni lisää. Taikinan teko on aikaavievää, ja blinien määrä suuri. Jos ei halua heittää ruokaa hukkaan, olisi parasta joko puolittaa taikinamäärä tai kutsua lisää nälkäisiä ihmisiä kylään.

Kesää (ja lomaa) odotellessa

Olen jo pitkään haikaillut meksikoon, mutta budjetti (ja aikataulu) ei taida vielä pitkään aikaan antaa periksi. Onneksi matkailla voi kotoakin, jos vaan tyytyy siihen, että matka rajoittuu makumaailmaan.

Meksikolainen ruoka kiinnostaa minua monesta syystä, mutta päällimmäisenä taitaa olla ruoan kotikutoisuus. Meksikolainen on rustiikkista lohturuokaa, jossa luotetaan pitkän haudutusajan ja tuoreiden ainesosien yhdistelmään. Tähän mennessä olen päässyt kokeilemaan meksikolaista ruokaa lähinnä Patronan, Taco Niton ja Chanticon tacojen muodossa, joten tuntui luontevalta aloittaa tutulta pohjalta.

Meksikossa porsas on kunkku, ja niin meillä kotonakin. Selaimessa kirjanmerkittyjen reseptien joukkoon on vähitellen kertynyt possureseptejä sen verran, että niille piti luoda oma kansionsa (niille, ja mutakakun eri mutaatioille). Ykkösena kokeilulistalla oli pitkään carnitas, eli porsaanliha joka kypsytetään hitaasti omassa rasvassaan. Resepti on oikeastaan aika nerokas, sillä lihaan saa aivan älyttömän paljon makua todella pienellä vaivalla.

Carnitas-resepti on alkuperäisin smitten kitchenin, ja ananassalsa taas on Patronassa nautitun kaiman inspiroima.

Carnitas

(neljälle)

700 g sian kassleria

1/2 dl tuoretta appelsiinimehua

1/4 dl tuoretta limettimehua (n. 2

limettiä)

2 – 3 valkosipulinkynttä kuorittuna

ja murskattuna

1 tl juustokuminaa

1 tl cayennepippuria

1 tl merisuolaa (tai maun mukaan)

Ananassalsa

1/4 ananas

1/2 punasipuli tai 1 kevätsipuli

1 punainen chili

1/2 limetin kuoriraaste ja mehu

suolaa

(korianteria)

Tarjoiluun: tortillalettuja, avokadoa ja ohueksi viipaloituja retiisejä

Pilko kassler reiluiksi paloiksi ja laita se pataan. Lisää appelsiinin ja limetin mehu, valkosipuli, juustokumina, suola ja sen verran vettä, että lihat peittyvät kokonaan. Kiehauta ja laske lämpö miedolle. Hauduta ilman kantta kaksi tuntia.

Tee salsa: Kuori ananas ja pilko se pieniksi kuutioiksi. Pilko myös sipulit, chili ja halutessasi nippu tuoretta korianteria. Sekoita ainekset kulhossa ja mausta suolalla ja vastapuristetulla limetin mehulla ja kuoriraasteella. Peitä ja siirrä salsa maustumaan jääkaappiin.

Kahden tunnin kuluttua nosta lihapadan lämpöä ja jatka kypsentämistä välillä sekoitellen n. 35 minuuttia tai kunnes kaikki neste on haihtunut. Anna lihan ruskistua reunoiltaan padan pohjalle irronneessa rasvassa. Sekoita vain tarvittaessa.

Kun liha on ruskistunut, tarjoile lämmitetyiltä tortillaletuilta ananassalsan, avokadon ja retiisien kera.

Se paras tomaattikastike

Tammikuun alussa twitterissä levisi kulovalkean tapaan Henri Alénin tomaattikastikeresepti, joka aiheutti lyhyessä ajassa ryntäyksen kauppojen tomaattisäilykehyllyille. Koska oman kauppani Mutti-hylly on juuri täytetty, ajattelin vielä jakaa hiukan omia vinkkejäni tomaattikastikkeen tekoon.

Meillä tomaattikastike on valmistettu samaan tapaan jo useita vuosia, eli Alénin reseptissä ei sinänsä ollut meille mitään uutta. Mahdollisimman hyvä tomaattimurska (tai kokonaiset säilyketomaatit) ovat avainasemassa, ja Alénin tapaan suosin päivittäistavarakaupan valikoimasta italialaista Muttia. Se, mikä Alénin reseptistä ei ilmene, vaikka olen varma että hänkin kokee asian tärkeäksi, on aika. Maun muodostumiseen menee aikaa, samoin nesteen haihduttamiseen.

Tomaattikastikkeen valmistusprosessissa on pari tärkeää vaihetta, joista ei kannata tinkiä: sipulin hidas ja rauhallinen kuullottaminen, ja kastikeen haudutus. Haudutusaika on vähintään 45 minuuttia, ja tästä asiasta ei tingitä.  Kunnon tomaattikastike ei tule lyhyessä ajassa, mutta valmistus ei myöskään ole erityisen vaivalloista. Koko aikaa ei myöskään tarvitse viettää kastikkeen vieressä, riittää kun pistää lämmön hiljaiselle ja  käväisee välillä tarkistamassa kastikkeen tilannetta.

Valmiin tomaattikastikeen tulisi italialaisten mukaan olla melkein tahnamaista, josta kaikki neste on haihtunut pois. Pannun pohjalle jää siis vain öljy ja pehmeä tomaattitahna. Nestettä ei tarvitse olla paljon, koska pastan ei kuulu uida kastikkeessa. Päin vastoin, riittää kun pasta on kevyesti kastikkeella päällystetty. Lupaan, että jos kastikkeen on valmistanut ajan kanssa makua kyllä riittää.

Omassa keittiössämme tomaattikastike kuuluu arkiruokien vakiovalikoimaan, sillä ainekset löytyvät melkein aina kaapista. Kun kauppareissun jättää väliin, ei kestää pitkään ennen kuin ruoka on töiden jälkeen pöydässä. Itse teemme melko usein arrabiataa, eli tulista tomaattikastiketta joka antaa pastalle mukavasti potkua. Samasta reseptistä saa ihan tavallisen tomaattikastikeen aikaiseksi jättämällä chilin pois. 

Kun haluan kastikkeesta hieman ruokaisampaa (tai jos haluan päästä jämistä eroon), lisään joukkoon pekonia tai chorizoa. Tällöin kannattaa kuitenkin aloittaa lihan paistamisella, ja sitten siirtää liha lautaselle. Kun sipulin paistaa lihan paistorasvassa ei mikään osa mausta mene hukkaan. Liha lisätään takaisin kastikkeeseen lämpeämään vasta pastan kiehuessa.

Pasta Arrabiata

(kahdelle)

pastaa

noin 1 dl oliiviöljyä

1 sipuli hienoksi pilkottuna

1 valkosipulinkynsi hienoksi

pilkottuna

1 tuore punainen chili

1 tölkki tomaattimurskaa

(mieluiten Mutti)

1 tl balsamicoa

suolaa ja mustapippuria

reilusti raastettua parmesaania

silputtua basilikaa tai oreganoa

Aloita pilkkomalla sipuli ja valkosipuli hienoksi. Puhko chiliin reikiä veitsellä viiltämällä.

Lisää oliiviöljy kasariin, ja lämmitä keskilämmöllä. Kuullota sipuleita kasarissa noin 10 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä ja läpikuultavia. Kun kuullotusajasta on noin pari minuuttia jäljellä, lisää joukkoon valkosipuli. (Ajan kanssa ei kannata kitsastella, sipulit tuovat makua kastikeeseen vasta pehmennyttyään.)

Kaada seuraavaksi joukkoon tomaattimurska ja sekoita. Lisää myös joukkoon chili niin, että se peittyy. Anna tomaattikastikkeen hautua ilman kantta noin 45 minuuttia hiljaisella lämmällä, kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut ja pohjalle jää vain öljy. Jos neste vaikuttaa haihtuvan liian nopeasti, alenna lämpöä ja peitä kannella.

Kun tomaattikastike on hautunut noin 35 minuttia, keitä pasta. Lisää pastaveden kiehuessa sen joukkoon noin 1 rkl suolaa, sillä pastaveden pitäisi olla lähes yhtä suolaista kuin Välimeri. Kaada pasta veteen suolan liuottua, ja kiehauta kypsäksi pastapaketin ohjeiden mukaan.

Lisää tomaattikastikkeen valmistuttua joukkon silputut yrtit ja balsamico. Maista, ja mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. Valuta lopuksi pasta, lisää tomaattikastikkeen joukkoon ja sekoita huolellisesti.

Aseta lautasille ja raasta päälle parmesaania. Koristele basilikalla tai oreganolla.

Taimen ja kermajuurekset

Minusta on mukava ostaa kalafilé välillä myös nahallisena. Kun kalan paistaa nahkapuoli alaspäin, pehmeä kala saa lisämakua rapeasta nahasta. Kala on myös siitä kiitollinen, että sille voi keksiä melkein mitä tahansa lisukkeeksi. Jos tekee mieli luksusruokaa (lue: ei kovin terveellistä, ravintolamaista ruokaa)  tarjoan kalan kaverina sitruunalla ja kermalla maustettuja juureksia. Tähän reseptiin käytin taimenta, mutta myös kuha tai nieriä toimii hyvin.

Taimen ja kermajuurekset

(kahdelle)

Kaksi nahallista taimenfilettä (noin 150 g per syöjä)

n 1 rkl voita paistamiseen

2 sitruunanlohkoa

neljä oksaa timjamia

oliiviöljyä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

4 perunaa

2 porkkanaa

n.150 g mukulaselleriä

1,5 dl kuohukermaa

n. puolikkaan sitruunan mehu

Aloita kalasta. Suomusta kala asettamalla filée leikkuulaudalle nahkapuoli ylöspäin ja vetämällä veitsen hamarapuolta nahkaa pitkin pyrstöpuolelta alkaen. Toista, kunnes kaikki suomut on poistettu. Puhdista ja ruodi kala.

Kuori ja pese perunat, porkkanat ja mukulaselleri, ja pilko pieniksi kuutioiksi. Pilko seuraavaksi sipulit ja valkosipulit hienoksi.  Esikypsennä juurekset pannulla tai uunissa. Jokainen juureslajike kannattaa paistaa erikseen oliiviöljyssä keskilämmöllä, jolloin varmistat, että juurekset kypsyvät tasaisesti. Kuutoitu peruna vaatii kypsentyäkseen noin 15 minuuttia, porkkana noin 12 minuuttia ja mukulaselleri 5 minuuttia.

Kun juurekset on esikypsennetty, kuumenna laakeassa kattilassa öljyä ja freesaa sipulit. Lisää joukkoon kerma ja keitä kokoon noin 5 minuuttia.

Mausta kerman keittyessä kala suolalla ja pippurilla, ja lämmitä paistinpannu oikein kuumaksi. Lisää pannuun voi ja aseta kalat paistumaan nahkapuoli alaspäin, noin 5 minuuttia. Käännä tämän jälkeen kala ja paista toiselta puolelta 1-2 minuuttia. Kumoa samalla kerman joukkoon timjami, sitruunamehu ja esikypsennetyt juurekset. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Tarjoile kala kermajuuresten, kalan, timjaminoksan ja sitruunalohkon kera.