Lempirisotto lempisienillä

Meillä tehdään ruokainspiraation puutteessa yleensä risottoa. Risotto on helppo arkiruoka, jonka saa aikaiseksi kunhan kaapista löytyy arborio- tai carnaroliriisiä, sipulia, viikonlopun viinipullon rippeet, lientä, voita ja parmesaania (tai omaa lemppariani: pecorinojuustoa). Risotto on myös siitä hyvä, että siitä saa joka kerta erilaisen lisäämällä mitä ikinä jääkaapista löytyykään sillä hetkellä. Toimivia yhdistelmiä ovat muun muassa punaviini-pekonirisotto, parsarisotto, sitruuna-basilikarisotto ja timjami-sienirisotto.

Italialaisten mukaan risotossa riisi on pääosassa, joten risottoon tulevien ainesten tulee täydentää riisin makua – ei peittää sitä. Syksyllä kannattaakin vain paistaa sieniä ja lisätä ne risoton päälle. Koska kumpikaan ei kaipaa paljon muuta seurakseen kuin voita ja yrttejä, sopivat ne täydellisesti yhteen.

Risoton valmistukseen minulla on pari hyvää vinkkiä:

• riisiä on jaksettava kuullottaa niin pitkään, kunnes jyvät ovat liian kuumia kosketukselle
• liemi on lämmitettävä ja pidettävä lämpimänä koko risoton kypsentämisen ajan, sillä lämmin liemi auttaa risottoa kypsymään tasaisesti
• Siinä vaiheessa kun risotto jätetään kannen alle tekeytymään saa kasarissa vielä olla hiukan nestettä, koska risoton kuulu olla all'onda, eli aaltoileva. Tämä tarkoittaa, että risoton kuuluisi liikkua hiukan aaltoilevasti pannua heiluttaessa – eikä olla liikkumattomana klönttinä pannun pohjalla.

Omaan risottoon lisään useimmiten vähän luksusta mascarponejuuston muodossa, sillä se tekee risoton koostumuksesta normaalia kermaisemman ja täyteläisen (tätä kikkaa käytti eräs Como-järven rannalla sijaitseva ravintola, ja oli kyllä jumalaisen hyvää).

Sienirisotto

(kahdelle)

n. 1,5 dl risottoriisiä

0,5-1 l kanalientä

1 sipuli hienoksi pilkottuna

1 valkosipulinkynsi hienoksi

pilkottuna

1 dl valkoviiniä, esim. Pinot Grigio

1 rkl mascarponejuustoa

puolikkaan sitruunan kuori

raastettuna

puolikkaan sitruunan mehu

1 rkl voita

reilusti raastettua parmesaania

Paistetut sienet

n. o,5 l sieniä (herkkutatit käyvät

parhaiten, mutta herkkusienet tai

kantarellitkin toimivat)

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl voita

pari oksaa timjamia

Aloita pilkkomalla sipuli ja valkosipuli hienoksi. Kaada paistokasariin oliiviöljyä, ja lämmitä miedolla lämmöllä. Lisää sipuli pannulle, ja kuullota kunnes sipuli on pehmeää ja läpikuultavaa (noin 10 min). Lisää sipulin kypsyttyä kasariin riisi ja paista noin 2 minuuttia jatkuvasti sekoitellen, kunnes se on reunoiltaan läpikuultavaa. 

Lämmitä riisin kuullottuessa kattilassa kana- tai kasvisliemi. Pidä liemi lämpimänä koko risoton valmistumisen ajan, sillä lämmin liemi takaa riisille tasaisen kypsymisen.

Nosta paistokasarin lämpöä hieman, ja lisää seuraavaksi riisin joukkoon viini. Anna viinin haihtua parin minuutin ajan, ja lisää sitten joukkoon lämmintä lientä 1–2 kauhallista kerrallaan, kunnes se on imeytynyt kokonaan riisiin. Jatka liemen lisäämistä samaan tapaan, kunnes riisi on kypsää (noin 15-20 minuuttia).

Puhdista risoton kypsyessä sienet ja pilko siivuiksi. Paista öljyssä kuumalla pannulla, kunnes sienet ovat

kypsyneet ja saaneet rapean pinnan. Lisää joukkoon lehdet timjaminoksasta ja lopuksi päälle voita. Kun risottoriisi alkaa olla kypsää, sekoita joukkoon voi, parmesaaniraaste, mascarponejuusto ja sitruunankuoriraaste. Sammuta levy, pistä kansi kasarin päälle ja anna tekeytyä 5 minuuttia. 

Maista risottoa, ja mausta maun mukaan suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Lusikoi risottoa lautaselle, ja kokoa risoton päälle paistetut sienet.

Vietnamilaista katuruokaa eli báhn mì

Vietin kevään 2011 vaihto-opiskelijana Seattlessa, ja jos jokin jäi katukuvasta mieleen, oli se joka kadunkulmasta löytyvät, vietnamilaista phởta ja báhn mìtä tarjoilevat ravintolat. Báhn mìtä söin ensimmäisen kerran vasta vaihtoajan lopun häämöttäessä; muuten olisin varmaankin elänyt suurimman osan opiskelu-ajastani näillä täytetyillä patongeilla (toisaalta söin kolme kuukautta pääasiassa vihreää currya, hodareita ja kanansiipiä, joten ehkä senhetkinen ruokavalioni ei kaivannut joukkoonsa valkoista leipää)...

Báhn mì on siis vietnamilainen katuruoka, joka on saanut alkunsa aikana, jolloin Vietnam oli vielä Ranskan siirtomaa. Ranskalainen patonki täytetään yleensä makealla porsaanlihalla, majoneesilla ja aasialaisilla lisukkeilla. Vietnamissa nämä lisukkeet koostuvat enimmäkseen pikkelöidyistä juureksista (kuten retikasta ja porkkanasta), kurkusta ja korianterista. Omassa keittiössä olen kuitenkin laiskana jättänyt säilömisprosessin väliin ja syönyt vihannekset raakana. 

Báhn mìn lihatäyte koostuu perinteisesti pitkään kypsytetystä porsaanlihasta kuten kyljestä. Tällainen täyte on aivan älyttömän herkullinen mutta myös aikaavievä. Olen nähnyt täytteenä käytettävän myös lihapullia, joten tätä reseptiä varten täytteeksi on valikoitunut aasialaisittain maustetut porsaanlihapullat.

Juhlissa olen tarjoillut mini-báhn mìtä myös vegaanisena versiona. Vegaaniversion leivästä saa vaihtamalla porsaanlihan ketjap maniksella ja palmusokerilla maustettuihin, paistettuihin sieniin, mutta majoneesi on tietysti myös jätettävä pois tai vaihdettava vegaaniversioon.

Báhn mì

(neljälle)

Lihapullat

400 g sian jauhelihaa

1 1/2 rkl ruohosipulia silputtuna

1,5 cm pala inkiväärinjuurta kuorittuna ja hienoksi pilkottuna

rypsiöljyä paistamiseen

suolaa ja mustapippuria

Makea chilikastike

1 dl riisiviinietikkaa

0,25 dl sokeria

8 punaista chilipaprikaa

Muut täytteet

2 patonkia

makeaa chilikastiketta

majoneesia

2 porkkanaa

5–6 retiisiä

puolikas kurkku

2 kevätsipulia

1 siivutettu punainen chili

thaibasilikaa ja/tai korianteria

Tee ensin makea chilikastike. Kiehauta sokeri ja etikka. Lisää chilit ja keitä 5 minuuttia. Sekoita blenderissä tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta ripauksella suolaa.

Tee seuraavaksi täyte. Sekoita kulhossa jauheliha, ruohosipuli ja inkivääri, mausta reilulla hyppysellisellä suolaa ja pippuria. Sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile massasta pieniä lihapyöryköitä ja nostele ne lautaselle. Peitä ja laita jääkaappiin odottamaan.

Suikaloi tai raasta porkkana ohuiksi tikuiksi. Pilko kevätsipulit. Siivuta retiisit ohuelti. Suikaloi myös kurkku. Nypi yrttien lehdet. Kuumenna paksupohjainen paistinpannu keskilämmöllä ja lisää tilkka öljyä. Paista lihapullat pannulla läpikypsiksi käännellen niitä usein.

Halkaise patongit niin, että toinen pitkistä sivuista jää umpinaiseksi saranan tavoin. Jos käytät pitkiä patonkeja, leikkaa ne ensin keskeltä kahtia. Sivele patonkien väliin hieman majoneesia ja laita pohjalle porkkanaa, kurkkua, retiisiä ja kevätsipulia. Asettele kasvisten päälle muutama lihapulla ja lusikoi päälle makeaa chilikastiketta.

Koristele tuoreilla yrteillä ja tarjoa.

Kalakeitto haltuun

Meidän keittiössämme suurin murheenkryyni on kala. Kalaruoat ovat hyviä ja terveellisiä, mutta kun valmiiksi fileroitu kala on aivan pirun kallista. Lisäksi fileenä löytyy aina samaa: lohta, lohta, lisää lohta, ja mahdollisesti kuhaa tai ahventa. Tästä syystä olemme vähitellen yrittäneet opetella käsittelemään kokonaista kalaa, jotta rahoille saisi enemmän vastinetta.

Fiksuina ihmisinä päätimme aloittaa kalaharjoittelumme mateella, jonka filerointi taisi olla vaikeimmasta päästä. Tuskallisen (ja kiroilun ryydittämän) tunnin jälkeen meillä oli kaksi jokseenkin kokonaista filettä, jotka marinoimme ja leivitimme pankojauhoilla. Rumban jälkeen meille jäi kuitenkin vielä mateen perkeet, jotka päätimme ottaa hyötykäyttöön. Niinpä teimme pari viikkoa sitten elämämme ensimmäisen kalaliemen. Liemen teimme Kiran vanhan reseptin mukaan, jota suosittelen lämpimästi. Jo vain yhden kalan perkeistä saimme aikaiseksi todella maukkaan liemen, joka oli helppo pakastaa tulevaa käyttöä varten.


Päätimme eilen jatkaa ensimmäisten sarjaa, joten teimme kalalientä pohjana käyttäen bouillebaissea, eli ranskalaista kalakeittoa. Kalakeiton pariksi teimme vielä perinteistä lisuketta, rouillea, mikä levitetään paahdetun ranskanleivän päälle ja tarjoillaan osana keittolautasta. Bouillebaissen maku on kalakeitoksi yllättävän raikas ja aurinkoinen, minkä epäilen olevan fenkolin ja appelsiinimehun ansiota.

Keiton ja rouillen reseptin sovelsimme Emeril Lagassen bouillebaisse-respetin pohjalta, koska luottoni kyseiseen neworleansilaiseen herraan on vahva. Koska en ole ennen maistanut bouillebaissea en osaa sanoa mitään autenttisuudesta, mutta tulipahan ainakin aivan älyttömän hyvää. Kalalientä meillä on pakastimessa jäljellä vielä puoli litraa, enkä halua harkitakaan sen käyttöä muuhun kuin bouillebaissen uusintakierrokseen.

Ruokajuomaksi valitsimme Alkon myyjän suosituksesta Stadlmannin roséviinin, joka muodosti keiton kanssa yllättävän toimivan makuparin. En olisi itse tajunnut yhdistää roseeta kalakeittoon, mutta aisaparini mukaan silmäni alkoivat kiilua suosituksen kuultuani, joten pullo lähti heti mukaan (roseen ystävä ilmoittautuu!).

Bouillebaisse

(kahdelle)

noin 5 dl kalalientä
hyppysellinen sahramia
puolikas purjo, siivutettuna
1-2 fenkolia, ohueksi siivutettuna
1 tölkki kokonaisia säilyketomaatteja
1 appelsiini
2 valkosipulinkynttä hienoksi pilkottuna
1 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa
8-10 kpl sinisimpukoita
1 kuhafilé (noin 300 g)
reilu liraus (noin 2 rkl) hyvää oliiviöljyä
1 tähtianis
suolaa ja pippuria

ranskanleipää ja rouillea tarjoiluun

Rouille

1 punainen paprika, paahdettuna
1 valkosipulinkynsi hienoksi pilkottuna
1 kanamunankeltuainen
1 rkl sitruunamehua
1 dl rypsiöljyä
suolaa ja pippuria
1 siivu ranskanleipää, kuori poistettuna

Aloita esivalmisteluilla. Pilko purjo, valkosipuli ja basilika. Valuta tomaatit ja pilko ne pieniksi kuutioiksi (valutusneste kannattaa ottaa talteen, siltä varalta että keitto kaipaa lisää nestettä). Raasta appelsiini kuori ja purista sen mehu kulhoon. Pese simpukat, ruodi kala ja pilko se reiluiksi paloiksi.

Kaada seuraavaksi kalaliemi isoon kattilaan ja lämmitä poreilevaksi. Lisää sahrami, tähtianis, valkosipuli, purjo, fenkoli, tomaatit, appelsiinin mehu (puolikkaan mehu riittää) ja kuoriraaste sekä basilika. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna kiehua hiljaisella lämmöllä noin kuusi minuuttia.

Tee tällä välin rouille: Nypi ranskanleivän siivu pienemmiksi paloiksi. Sekoita keskenään kaikki ainekset paitsi öljy, ja hienonna sauvasekoittimella. Lisää oliiviöljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen, kunnes sekoitus emulsioituu ja alkaa muistuttaa majoneesia. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. Leikkaa ranskanleivästä vielä pari siivua, sipaise päälle oliiviöljyä tai voita ja paahda uunissa 200 asteessa (tai paistinpannulla) kunnes siivut ovat kullanruskeita.

Lisää seuraavaksi keiton joukkoon kuha. Kun viisi minuuttia on kulunut (tai kun kala alkaa pehmetä), lisää vielä simpukat. Sekoita varovasti ja kauho keiton lientä simpukoiden päälle, jotta simpukat ehtivät imeä itseensä mahdollisimman paljon makua. Anna kiehua pari minuuttia, kunnes simpukoiden kuoret ovat avautuneet (heitä menemään ne simpukat, jotka eivät avaudu). Maista lientä, ja mausta vielä tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Kokoa lopuksi annos: Aseta merenelävät keittolautasen pohjalle, ja kaada päälle keittolientä. Levitä paahdetun leivän päälle rouillea ja aseta siivu keittolautasen reunalle (tai lusikoi rouillea suoraan keittoon).

Ensimmäinen blinikokeilu

Blinien suosio on aina ollut minulle eräänlainen arvoitus. Kyllähän niitä syödä voi, ja mäti + smetana + punasipuli on tietenkin klassinen yhdistelmä. Mutta ovatko ne niiiiiiiiin hyviä, että järjestäisin niiden kunniaksi blinibileet? No eivät. Ainakaan missään minun kohtaamassani muodossa.

Lähdin kuitenkin blinikokeiluun Hannan reseptillä, joka vaikutti lupaavalta. Blinitaikinaan lisättiin olutta, joka teoriassa kuulosti herkulliselta. Käytännössä, no... En ole suomalaisen oluen ystävä, ja käyttämämme Kukko-olut maistui turhan paljon taikinasta läpi. Voisin kuvitella, että toisella oluttyypillä tai oluettomalla reseptillä lopputulos olisi enemmän mieleeni, mutta enpä tiedä. Kyseinen bliniresepti maistui paremmalle puoliskolleni ihan sellaisenaan, joten ehkä minussa on jotain perustavanlaatuista vikaa.

Vastatkaapa siis te: olenko vain blinirajoittunut, vai enkö vain ole löytänyt omaan makuuni sopivaa reseptiä?

Kun katselin edessäni olevaa blinipinoa, aloin vihdoin myös päästä jyvälle blinijuhlista: syöntiapua!
Kahden blinin jälkeen olin jo aivan täynnä, enkä ollut maustakaan niin vakuuttunut, että olisin halunnut ahdata itseeni lisää. Taikinan teko on aikaavievää, ja blinien määrä suuri. Jos ei halua heittää ruokaa hukkaan, olisi parasta joko puolittaa taikinamäärä tai kutsua lisää nälkäisiä ihmisiä kylään.

Kesää (ja lomaa) odotellessa

Olen jo pitkään haikaillut meksikoon, mutta budjetti (ja aikataulu) ei taida vielä pitkään aikaan antaa periksi. Onneksi matkailla voi kotoakin, jos vaan tyytyy siihen, että matka rajoittuu makumaailmaan.

Meksikolainen ruoka kiinnostaa minua monesta syystä, mutta päällimmäisenä taitaa olla ruoan kotikutoisuus. Meksikolainen on rustiikkista lohturuokaa, jossa luotetaan pitkän haudutusajan ja tuoreiden ainesosien yhdistelmään. Tähän mennessä olen päässyt kokeilemaan meksikolaista ruokaa lähinnä Patronan, Taco Niton ja Chanticon tacojen muodossa, joten tuntui luontevalta aloittaa tutulta pohjalta.

Meksikossa porsas on kunkku, ja niin meillä kotonakin. Selaimessa kirjanmerkittyjen reseptien joukkoon on vähitellen kertynyt possureseptejä sen verran, että niille piti luoda oma kansionsa (niille, ja mutakakun eri mutaatioille). Ykkösena kokeilulistalla oli pitkään carnitas, eli porsaanliha joka kypsytetään hitaasti omassa rasvassaan. Resepti on oikeastaan aika nerokas, sillä lihaan saa aivan älyttömän paljon makua todella pienellä vaivalla.

Carnitas-resepti on alkuperäisin smitten kitchenin, ja ananassalsa taas on Patronassa nautitun kaiman inspiroima.

Carnitas

(neljälle)

700 g sian kassleria

1/2 dl tuoretta appelsiinimehua

1/4 dl tuoretta limettimehua (n. 2

limettiä)

2 – 3 valkosipulinkynttä kuorittuna

ja murskattuna

1 tl juustokuminaa

1 tl cayennepippuria

1 tl merisuolaa (tai maun mukaan)

Ananassalsa

1/4 ananas

1/2 punasipuli tai 1 kevätsipuli

1 punainen chili

1/2 limetin kuoriraaste ja mehu

suolaa

(korianteria)

Tarjoiluun: tortillalettuja, avokadoa ja ohueksi viipaloituja retiisejä

Pilko kassler reiluiksi paloiksi ja laita se pataan. Lisää appelsiinin ja limetin mehu, valkosipuli, juustokumina, suola ja sen verran vettä, että lihat peittyvät kokonaan. Kiehauta ja laske lämpö miedolle. Hauduta ilman kantta kaksi tuntia.

Tee salsa: Kuori ananas ja pilko se pieniksi kuutioiksi. Pilko myös sipulit, chili ja halutessasi nippu tuoretta korianteria. Sekoita ainekset kulhossa ja mausta suolalla ja vastapuristetulla limetin mehulla ja kuoriraasteella. Peitä ja siirrä salsa maustumaan jääkaappiin.

Kahden tunnin kuluttua nosta lihapadan lämpöä ja jatka kypsentämistä välillä sekoitellen n. 35 minuuttia tai kunnes kaikki neste on haihtunut. Anna lihan ruskistua reunoiltaan padan pohjalle irronneessa rasvassa. Sekoita vain tarvittaessa.

Kun liha on ruskistunut, tarjoile lämmitetyiltä tortillaletuilta ananassalsan, avokadon ja retiisien kera.

Se paras tomaattikastike

Tammikuun alussa twitterissä levisi kulovalkean tapaan Henri Alénin tomaattikastikeresepti, joka aiheutti lyhyessä ajassa ryntäyksen kauppojen tomaattisäilykehyllyille. Koska oman kauppani Mutti-hylly on juuri täytetty, ajattelin vielä jakaa hiukan omia vinkkejäni tomaattikastikkeen tekoon.

Meillä tomaattikastike on valmistettu samaan tapaan jo useita vuosia, eli Alénin reseptissä ei sinänsä ollut meille mitään uutta. Mahdollisimman hyvä tomaattimurska (tai kokonaiset säilyketomaatit) ovat avainasemassa, ja Alénin tapaan suosin päivittäistavarakaupan valikoimasta italialaista Muttia. Se, mikä Alénin reseptistä ei ilmene, vaikka olen varma että hänkin kokee asian tärkeäksi, on aika. Maun muodostumiseen menee aikaa, samoin nesteen haihduttamiseen.

Tomaattikastikkeen valmistusprosessissa on pari tärkeää vaihetta, joista ei kannata tinkiä: sipulin hidas ja rauhallinen kuullottaminen, ja kastikeen haudutus. Haudutusaika on vähintään 45 minuuttia, ja tästä asiasta ei tingitä.  Kunnon tomaattikastike ei tule lyhyessä ajassa, mutta valmistus ei myöskään ole erityisen vaivalloista. Koko aikaa ei myöskään tarvitse viettää kastikkeen vieressä, riittää kun pistää lämmön hiljaiselle ja  käväisee välillä tarkistamassa kastikkeen tilannetta.

Valmiin tomaattikastikeen tulisi italialaisten mukaan olla melkein tahnamaista, josta kaikki neste on haihtunut pois. Pannun pohjalle jää siis vain öljy ja pehmeä tomaattitahna. Nestettä ei tarvitse olla paljon, koska pastan ei kuulu uida kastikkeessa. Päin vastoin, riittää kun pasta on kevyesti kastikkeella päällystetty. Lupaan, että jos kastikkeen on valmistanut ajan kanssa makua kyllä riittää.

Omassa keittiössämme tomaattikastike kuuluu arkiruokien vakiovalikoimaan, sillä ainekset löytyvät melkein aina kaapista. Kun kauppareissun jättää väliin, ei kestää pitkään ennen kuin ruoka on töiden jälkeen pöydässä. Itse teemme melko usein arrabiataa, eli tulista tomaattikastiketta joka antaa pastalle mukavasti potkua. Samasta reseptistä saa ihan tavallisen tomaattikastikeen aikaiseksi jättämällä chilin pois. 

Kun haluan kastikkeesta hieman ruokaisampaa (tai jos haluan päästä jämistä eroon), lisään joukkoon pekonia tai chorizoa. Tällöin kannattaa kuitenkin aloittaa lihan paistamisella, ja sitten siirtää liha lautaselle. Kun sipulin paistaa lihan paistorasvassa ei mikään osa mausta mene hukkaan. Liha lisätään takaisin kastikkeeseen lämpeämään vasta pastan kiehuessa.

Pasta Arrabiata

(kahdelle)

pastaa

noin 1 dl oliiviöljyä

1 sipuli hienoksi pilkottuna

1 valkosipulinkynsi hienoksi

pilkottuna

1 tuore punainen chili

1 tölkki tomaattimurskaa

(mieluiten Mutti)

1 tl balsamicoa

suolaa ja mustapippuria

reilusti raastettua parmesaania

silputtua basilikaa tai oreganoa

Aloita pilkkomalla sipuli ja valkosipuli hienoksi. Puhko chiliin reikiä veitsellä viiltämällä.

Lisää oliiviöljy kasariin, ja lämmitä keskilämmöllä. Kuullota sipuleita kasarissa noin 10 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä ja läpikuultavia. Kun kuullotusajasta on noin pari minuuttia jäljellä, lisää joukkoon valkosipuli. (Ajan kanssa ei kannata kitsastella, sipulit tuovat makua kastikeeseen vasta pehmennyttyään.)

Kaada seuraavaksi joukkoon tomaattimurska ja sekoita. Lisää myös joukkoon chili niin, että se peittyy. Anna tomaattikastikkeen hautua ilman kantta noin 45 minuuttia hiljaisella lämmällä, kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut ja pohjalle jää vain öljy. Jos neste vaikuttaa haihtuvan liian nopeasti, alenna lämpöä ja peitä kannella.

Kun tomaattikastike on hautunut noin 35 minuttia, keitä pasta. Lisää pastaveden kiehuessa sen joukkoon noin 1 rkl suolaa, sillä pastaveden pitäisi olla lähes yhtä suolaista kuin Välimeri. Kaada pasta veteen suolan liuottua, ja kiehauta kypsäksi pastapaketin ohjeiden mukaan.

Lisää tomaattikastikkeen valmistuttua joukkon silputut yrtit ja balsamico. Maista, ja mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. Valuta lopuksi pasta, lisää tomaattikastikkeen joukkoon ja sekoita huolellisesti.

Aseta lautasille ja raasta päälle parmesaania. Koristele basilikalla tai oreganolla.

Taimen ja kermajuurekset

Minusta on mukava ostaa kalafilé välillä myös nahallisena. Kun kalan paistaa nahkapuoli alaspäin, pehmeä kala saa lisämakua rapeasta nahasta. Kala on myös siitä kiitollinen, että sille voi keksiä melkein mitä tahansa lisukkeeksi. Jos tekee mieli luksusruokaa (lue: ei kovin terveellistä, ravintolamaista ruokaa)  tarjoan kalan kaverina sitruunalla ja kermalla maustettuja juureksia. Tähän reseptiin käytin taimenta, mutta myös kuha tai nieriä toimii hyvin.

Taimen ja kermajuurekset

(kahdelle)

Kaksi nahallista taimenfilettä (noin 150 g per syöjä)

n 1 rkl voita paistamiseen

2 sitruunanlohkoa

neljä oksaa timjamia

oliiviöljyä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

4 perunaa

2 porkkanaa

n.150 g mukulaselleriä

1,5 dl kuohukermaa

n. puolikkaan sitruunan mehu

Aloita kalasta. Suomusta kala asettamalla filée leikkuulaudalle nahkapuoli ylöspäin ja vetämällä veitsen hamarapuolta nahkaa pitkin pyrstöpuolelta alkaen. Toista, kunnes kaikki suomut on poistettu. Puhdista ja ruodi kala.

Kuori ja pese perunat, porkkanat ja mukulaselleri, ja pilko pieniksi kuutioiksi. Pilko seuraavaksi sipulit ja valkosipulit hienoksi.  Esikypsennä juurekset pannulla tai uunissa. Jokainen juureslajike kannattaa paistaa erikseen oliiviöljyssä keskilämmöllä, jolloin varmistat, että juurekset kypsyvät tasaisesti. Kuutoitu peruna vaatii kypsentyäkseen noin 15 minuuttia, porkkana noin 12 minuuttia ja mukulaselleri 5 minuuttia.

Kun juurekset on esikypsennetty, kuumenna laakeassa kattilassa öljyä ja freesaa sipulit. Lisää joukkoon kerma ja keitä kokoon noin 5 minuuttia.

Mausta kerman keittyessä kala suolalla ja pippurilla, ja lämmitä paistinpannu oikein kuumaksi. Lisää pannuun voi ja aseta kalat paistumaan nahkapuoli alaspäin, noin 5 minuuttia. Käännä tämän jälkeen kala ja paista toiselta puolelta 1-2 minuuttia. Kumoa samalla kerman joukkoon timjami, sitruunamehu ja esikypsennetyt juurekset. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Tarjoile kala kermajuuresten, kalan, timjaminoksan ja sitruunalohkon kera.