Kurpitsasalaatti

Syksyllä ja talvella tekee useimmiten mieli kurpitsaa, joka muutenkin on tähän aikaan edullinen ruoka-aine. Useimmiten teen kurpitsasta mausteista kurpitsakeittoa Chocochilin reseptin mukaan (joskin joukkoon laitan yleensä teelusikallisen sijaan vähintään ruokalusikallisen currytahnaa). Kurpitsaa vaan saa harvoin niin pienenä palasena, etteikö sitä jäisi yli. Vuosien varrella olenkin yrittänyt keksiä kurpitsan jämille käyttöä, ja tähän tarkoitukseen suosikkini on kurpitsasalaatti.

Tämä syksyinen salaatti toimii hyvin arki-illan ruokana tai osana brunssia. Täyttävämmän siitä saa tarjomalla kaveriksi paistettua raakamakkaraa, halloumijuustoa tai savutofua. Olen myös tykästynyt reseptin karamellisoituihin pekaanipähkinöihin niin, että käytän niitä nykyään muissakin salaateissa.

Salaatti paahdetusta kurpitsasta

(neljälle)

puolikas myskikurpitsa (butternut-kurpitsa) n. 1 cm kuutioiksi pilkottuna
5 rkl oliiviöljyä
merisuolaa
2 rkl voita
2 rkl ruskeaa sokeria
1 dl pekaanipähkinöitä
2 rkl punaviinietikkaa
2 tl hunajaa
mustapippuria myllystä
150 g pinaattia tai rukolaa
1 dl kuivattuja karpaloita

Esilämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kulhossa kurpitsakuutiot, 1 rkl oliiviöljyä ja merisuolaa maun mukaan. Levitä kurpitsakuutiot leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paahda ne pehmeiksi 20 – 25 minuuttia. Ota kurpitsat uunista ja anna jäähtyä.

Kun kurpitsat ovat uunissa, sulata sokeri kattilassa tai pienellä paistinpannulla hiljaisella lämmöllä, sokeri ei saa kuplia. ÄLÄ koske sokeriin lastalla prosessin aikana, koska silloin rakenne rikkoutuu ja sokeri paakkuuntuu. Sokeri sulaa ensin reunoilta ja muuttuu läpinäkyväksi. Kun sokeri on kokonaan sulanut (eli läpinäkyvää tai hiukan kullanruskeaa), lisää joukkoon voi. Älä vieläkään käytä lastaa, vaan kallista ja pyörittele pannua, kunnes voi on sulanut sokerin joukkoon. Lisää tämän jälkeen pekaanipähkinät ja paista pähkinöitä sekoitellen niitä vähän väliä noin 5 minuutin ajan, kunnes ne ovat kauttaaltaan karamellisoituneet. Poista pähkinät lämmöltä ja anna niiden jäähtyä.

Tee salaatinkastike: sekoita pienessä kulhossa punaviinietikka, hunaja, 4 rkl oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. 

Kokoa salaatti: yhdistä pinaatti/rukola, kurpitsa, pähkinät ja karpalot isossa kulhossa, pirskottele salaatinkastike niiden päälle ja sekoita varovasti.

Täydellinen sunnuntairuoka eli ragù

Maistoin pari kesää sitten Como-järven rannnalla sijaitsevassa Lennossa bolognese ragùta, joka yllätti minut täysin. Eteeni ilmestyi lautasellinen kuivan näköistä pastaa, ja aavistus jauhelihaa. Kastiketta ei vaikuttanut olevan nimeksikään, saati sitten öljyä. Mutta kun pistin ensimmäisen haarukallisen suuhun jouduin samalla nielemään ennakkoluuloni. Ruoka oli mutkatonta, mutta siinä oli runsaasti makua. Niinpä kotiin tultuamme parempi puoliskoni rupesi etsimään ragùn reseptiä.

Ragù on Napolista peräisin oleva, tomaattinen lihapata. Italiassa padan valmistus aloitetaan usein sunnuntaiaamuna, ja ruokaa syödään koko perheen kesken. Padasta saa helposti alkuruoan maustamalla keitetty pasta padan kastikkeella, ja padan lihaisampi osuus syödään tämän jälkeen pääruokana vaikkapa salaatin kera.

Alla oleva resepti on oma, hyväksi toteamamme tapa tehdä tätä maukasta italialaista pataa. Tekstinpätkä on pitkä, mutta valmistusprosessi ei sisällä vaikeita vaiheita (jos ei odottelua lasketa). Pilkottavaa on paljon, mutta tämän jälkeen kaikki oikeastaan vain heitetään yhteen pataan ja ruoan annetaan tekeytyä omassa tahdissaan. Täydellistä sunnuntairuokaa, siis. Ragùn kanssa on kuitenkin oltava kärsivällinen: anna sen hautua rauhassa, kunnes maku alkaa tiivistyä ja liha on aivan mureaa.

Kun teemme pataa poikaystävän kanssa syömme sitä pastan kanssa, ja pataa jää yleensä jopa kahdelle päivälle (sopivasti kiireiseen alkuviikkoon). Jos pataa jää paljon yli, voi sen jämistä tehdä pastalevyjen ja mozarellan avulla nopean lasagnen.

Ragù alla napoletana

(neljälle tai viidelle)

1 porkkana pieneksi kuutioituna
1 sellerinvarsi pieneksi kuutioituna
2–3 isoa sipulia pieneksi kuutioituna>
2–3 valkosipulinkynttä pilkottuna tai murskattuna
100 g pancettaa tai pekonia kuutioituna/viipaloituna
1 kg hauduttamista kestävää naudanlihaa (esim. rintaa tai lapaa)
2 dl puna- tai valkoviiniä
800 g tomaattimurskaa tai säilyketomaatteja
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
tuoreita yrttejä, esim. basilikaa, timjamia ja persiljaa

tuorekeitettyä pastaa ja parmesaania tarjoiluun

Lämmitä iso paistinpannu keskilämmöllä ja lisää siihen muutama ruokalusikka oliiviöljyä. Laita kaikki kasvikset pannulle ja kuullota, kunnes ne ovat pehmenneet ja raa’an sipulin haju on hälvennyt, eli noin 20 minuuttia.

Leikkaa lihasta enimmät kalvot ja rasva, ja leikkaa liha reiluiksi paloiksi. Laita kuutioitu pancetta tai pekoni kylmään pataan ja ala kuumentaa. Kun pekoni on rapeaa, nostele ne lautaselle odottaman, mutta jätä irronnut rasva pataan. Mausta lihapalat suolalla ja pippurilla. Ruskista lihat padassa pienissä erissä. Nosta ruskistuneet lihat lautaselle odottamaan.

Kun kaikki lihat on ruskistettu, kaada lihat (ja mahdolliset luut) ja pekoni pataan. Lisää viini ja anna porista muutaman minuutin, kunnes viinistä on jäljellä noin kolmannes. Lisää tämän jälkeen paistetut kasvikset ja tomaattimurska, ja jos seos on erittäin sakeaa, hieman vettä. Lisää joukkoon myös kimppu timjaminoksia ja basilikan varsia. Peitä kannella ja laske lämpöä. Anna hautua hiljalleen, kunnes liha on erittäin pehmeää, eli noin 2–4 tuntia. Lisää välillä vettä, jos ragu on liian paksua. Jos se taas on liian löysää, ota välillä kansi pois ja keitä kasaan.

Kun liha on mureaa mausta ragu suolalla ja pippurilla. Poimi pois mahdolliset luut, yrttikimppu, ja jos tarjoat lihat erikseen, myös lihakuutiot. Lisää halutessasi ragun joukkoon basilikan ja persiljan lehtiä. Keitä pasta runsaalla suolalla maustetussa vedessä. Tarjoa ragu pastan kanssa ja raasta päälle tuoretta parmesaania.

Tästä se alkaa

Tässä se nyt on. Ruokablogi.

Ruoanlaitosta on vähiten kehkeytynyt uusi harrastus, joka tuo iloa arkeen ja takaa, ettemme jää vain nököttämään koneen eteen poikaystävän kanssa.

Ruoka on aina ollut suuressa roolissa elämässäni, sillä olen kasvanut kodissa jossa koko perhe kokoontui joka päivä samaan aikaan ruokapöydän ääreen. Äitini on nuorena tehnyt töitä suurtalouden emäntänä, ja koti-elämässä tämä näkyi siten, että saimme joka päivä itsetehtyä ruokaa. Mikroruokia ei siis meidän kodissa erityisemmin harrastettu. Äitini innostus ruonalaittoon (ja isäni innostus syömiseen) tarttui vähitellen minuunkin, ja kehityn kokkina koko ajan.

Parempi puoliskoni on keittiössämme se taitavampi osapuoli, mutta koska pidän valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta lankesi ruokablogin perustaminen minulle. Tänne olisi nyt siis tarkoitus kirjoitella inspiroivista ruoista, resepteistä ja ravintolakokemuksista. Kommentit, kysymykset ja vinkit ovat erittäin tervetulleita, koska blogin ideana on jakaa inspiraatiota muillekin.

Bon appétit,
Marita